Neljä konkreettista tointa, joilla liikenteen hiilidioksidipäästöt vähenevät lähes miljoonalla tonnilla
Suomen tavoitteena on puolittaa liikenteen päästöt vuoteen 2030 mennessä vuoden 2005 tasoon verrattuna. Vuoteen 2045 mennessä liikenteen tulisi olla kokonaan hiilineutraali. Henkilöautoliikenteen osuus päästöistä on noin 10 prosenttia ja tieliikenteen tavarakuljetusten noin seitsemän prosenttia. Kansallisena tavoitteena on, että autokannassa olisi vuoteen 2030 mennessä 50 000 kaasukäyttöistä ja 250 000 sähkökäyttöistä autoa ja että liikenteen biopolttoaineiden osuus tieliikenteeseen myydystä polttoaineesta nostetaan 30 prosenttiin.
Autoala nostaa esille kärkitoimenpiteinä liikenteen hiilidioksidipäästöjen vähentämiseksi seuraavat liikenteen hinnoitteluun ja verotukseen sekä vaihtoehtoisten polttoaineiden suosimiseen liittyvät toimet:
- Autoveron vaiheittainen poistaminen – siirrytään hankinnan verosta käytön veroon
- Vähäpäästöisten työsuhdeautojen verotusarvon alentaminen
- Kaasu- ja sähkökäyttöisten paketti- ja kuorma-autojen hankintatuki
- Romutuspalkkiokampanjan satunnainen toistaminen
Autoveron portaittainen alentaminen nopeuttaisi autokannan kiertoa 3–4 vuodella. Se kiihdyttäisi merkittävästi uuden vähäpäästöisen tekniikan yleistymistä ja vähentäisi päästöjä vuoteen 2030 mennessä noin 600 000 tonnilla vuodessa.
Vähäpäästöisten työsuhdeautojen verotusarvon alentaminen lisäisi niiden houkuttelevuutta. Lähes kolmannes uusista autoista tulee autokantaan työsuhdeautoina tai muulla tavoin yritysautoina. Työsuhdeautot vapautuvat kuluttajamarkkinoille muutaman vuoden kuluttua käyttöönotosta, joten verotusarvoa alentamalla niiden määrää on mahdollista lisätä suhteellisen pienellä taloudellisella tuella. Työsuhdeautojen verotusarvoon rakennettu hankintakannuste vähentäisi päästöjä noin 50 000 tonnia vuodessa.
Kaasu- ja sähkökäyttöisten kuorma- ja pakettiautojen määrää tulisi lisätä määräaikaisella hankintatuella. Kaasukäyttöisiä kuorma- ja pakettiautoja on jo markkinoilla ja myös sähkö- ja hybridivaihtoehdot yleistyvät tulevien vuosien aikana. Hankintatuki vähentäisi päästöjä noin 50 000 tonnilla vuodessa.
Satunnaisesti toistettu romutuspalkkiokampanja nopeuttaisi autokannan kiertoa poistamalla autokannasta vanhoja vielä liikennekäytössä olevia autoja ja toisi tilalle uusia vähäpäästöisiä autoja. Päästöt vähenisivät muutamien vuosien välein toistettavilla romutuskampanjoilla noin 100 000 tonnia vuodessa vuoden 2030 tasossa laskettuna.
Liikenteen päästöjen vähentäminen ei edellytä kieltoja tai rajoituksia, vaan taloudellisen ohjauksen keinot voidaan rakentaa kotitalouksien ja elinkeinoelämän toimintaedellytyksiä tukevina kannusteina. Autoalan ilmastostrategian verotusta ja hankintatukia koskevat toimenpiteet vähentäisivät päästöjä vuosittain yhteensä noin 850 000 tonnia (CO2-tonniekvivalentteina) vuoden 2030 tasolla laskettuna. Tämä vastaa noin neljännestä koko liikenteen päästövähennystavoitteesta. Noin puolet vaikutuksista voidaan saavuttaa kestävien biopolttoaineiden käyttöä lisäämällä, joten muiden toimien kautta pitäisi kattaa enää alle neljännes päästövähennystavoitteesta. Tällaisia toimia ovat mm. liikennepalvelujen kehittäminen ja yhdyskuntarakenteen kehittäminen.
Liikenteen sähköistyminen ei ainoana päästövähennystoimenpiteenä ole riittävä. Liikenteen päästöjen vähentämistoimien suunnittelussa on huomattava, että autokannan uusiutuminen kestää nykyisellä autokannan kiertonopeudella kaksi vuosikymmentä. Ajoneuvoteknologian yleistymistä koskevissa tavoitteissa on syytä säilyttää realismi. Sähköautojen määrälle viime aikoina esitetty 800 000 auton tavoite vuodelle 2030 ei ole mahdollinen autokannan hitaan kierron ja globaalin sähköautomarkkinan rajallisuuden takia, vaikka ottaisimme käyttöön mittavia ja kansantaloudelle kalliita hankintatukia.
Lisätietoja
