Jokaisen kuljettajan on tarkkailtava omaa ajokuntoaan. Liikenneturvan itsearviointioppaan avulla voi havainnoida normaaleja ikääntymiseen kuuluvia muutoksia omassa ajamisessa ja lisäksi tarvetta hakeutua lääkäriin. Kuva: Aleksi Makkonen / Liikenneturva
Erilaiset sairaudet ja lääkitykset voivat vaikuttaa kuljettajan ajokykyyn. Liikenneturvan ja Suomen Liikennelääketieteen Yhdistyksen (SLLY) lääkäreille tekemän kyselyn mukaan lääkärit ovat kiinnostuneita ajoterveyteen liittyvistä asioista, mutta ajoterveyden arviointiin tarvitaan myös lisää tietoa ja koulutusta. Jokaisen kuljettajan vastuulla on myös tarkkailla omaa ajokuntoaan. Apuna voi käyttää Liikenneturvan itsearviointiopasta.
Kuljettajalla on suurin vastuu ajokyvyssään tapahtuvien muutosten tarkkailussa. Lääkärin tehtävä taas on olennainen ajoterveyden arvioinnissa. Liikenneturva ja SLLY selvittivät kyselyssä lääkäreiden kokemuksia ajoterveyden arvioinnista.
”Ajoterveys vaikuttaa olennaisesti liikenneturvallisuuteen. Kyselyllä halusimme kartoittaa lääkäreiden kokemuksia ajoterveyden arvioinnista. Tavoitteena oli myös löytää keinoja lääkärien tukemiseen arviointiprosessissa”, kuvailee Liikenneturvan suunnittelija Mia Koski.
Ajoterveyden puheeksi ottaminen luonteva osa potilaskohtaamista
Liikenneturvan ja SLLY:n kyselyyn vastanneet lääkärit kokivat, että ajoterveyden puheeksi ottaminen on varsin luonteva osa potilaan muuta hoitoa. Yli puolet koki, että heillä tulisi olla lisää tietoa sairauksista johtuneista onnettomuuksista ja eri ikäryhmille tyypillisistä onnettomuuksista. Lisää koulutusta kaivattiin ajoterveyden arviointiohjeiden soveltamiseen.
”Monet lääkärit tarvitsevat yleisen tiedon lisäksi täsmätietoa heidän alansa potilaiden liikennelääketieteellisten kysymysten käytännön ratkaisuissa. Esimerkiksi päivystystyössä voi joutua perehtymään kuljettajaan, jonka epäillään vammojen lisäksi saaneen sairauskohtauksen. Työterveyslääkäri tekee usein ajoterveysarvioita ammattikuljettajille ja pyrkii ratkomaan heidän erityiskysymyksiään. Monisairaan kuljettajan kohdalla tarvitaan myös onnistunutta yhteistyötä.”, kertoo Suomen Liikennelääketieteen Yhdistyksen puheenjohtaja, dosentti Alpo Vuorio.
”Kulmakivenä ajoterveyden arvioinnin kehittämisessä on koulutus siitä, miten eri sairaudet vaikuttavat ajokykyyn. Tarvittaessa on osattava myös konsultoida. Ajopoliklinikoita voi hyödyntää vaativissa arviointitapauksissa”, Vuorio täydentää.
Ajoterveyteen perehtyneille lääkäreille tarvetta
Tarvittaessa lääkäri ottaa ajoterveyden puheeksi myös muissa potilaskohtaamisissa kuin ikään sidotuissa määräaikaistarkastuksissa. Moni kyselyyn vastanneista lääkäreistä koki, että selkeät käytännöt helpottavat ajoterveyden puheeksi ottamista.
Liikennelääketieteen erityispätevyystoimikunnan puheenjohtaja, erikoislääkäri Minna Lipasti toivoo enemmän liikennelääketieteeseen perehtyneitä lääkäreitä. Tavoitteena on, että ympäri Suomen saadaan kattava verkosto ajoterveysasioihin perehtyneitä lääkäreitä.
”Erityisesti tarvetta vaikuttaisi olevan työterveyshuollossa ja terveyskeskuksissa, sillä näissä joudutaan usein ottamaan kantaa monisairaiden kuljettajien sekä esimerkiksi päihteiden käyttäjien ajokykyyn. Monisairaan kuljettajan kohdalla mikään yksittäinen sairaus ei välttämättä muodosta erityistä riskiä liikenneturvallisuudelle, mutta sairauksien yhteisvaikutus voi olla liikenneturvallisuusriski”, Lipasti pohtii.
Itsearviointi jokaisen kuljettajan vastuulla
Lääkärit kokivat, että potilaiden informoimiseen kannattaa panostaa. Kuten Liikenneturva heinäkuussa tiedotti, lääkärien kokemuksen mukaan potilaat eivät ole järin oma-aloitteisia ajoterveyden asioissa. Yli puolet vastanneista lääkäreistä koki, ettei iäkäs kuljettaja usein tiedosta ajokykynsä heikentymistä.
”Tietty ikä itsessään ei tee kuljettajasta riskiä liikenteessä. Erilaiset sairaudet sekä lääkitykset voivat heikentää liikenneturvallisuutta. Näiden vaikutusta ajamiseensa tulee havainnoida”, Koski painottaa ja muistuttaa Liikenneturvan tekemästä itsearviointioppaasta ikääntyneille kuljettajille.
”Itsearviointioppaan avulla voi havainnoida normaaleja ikääntymiseen kuuluvia muutoksia omassa ajamisessa ja lisäksi tarvetta hakeutua lääkäriin. Pelko ajokortin menettämisestä ei saisi olla lääkäriin menon esteenä. Ensisijaisesti lääkäri tukee ajokyvyn säilyttämistä”, Koski toteaa.
