Mika Häkkinen harmittelee Espanjan GP:n jälkeisessä Unibet-kolumnissaan Valtteri Bottakselta karannutta paalupaikkaa ja lähdön tapahtumia, mutta luottaa tämän palaavan vielä voittokantaan. Hän myös uskoo, että Ferrari kerää itsensä epäonnisen viikonlopun jälkeen. Lisäksi ”Häkä” kertoo Unibetlle kokemuksistaan Monacon klassikkoautokisassa, jossa hän ajoi vuoden 1970 McLaren M14A -autoa.
Sunnuntainen Espanjan osakilpailu toi paalulta startanneelle Lewis Hamiltonille täydellisen tuloksen, vaikka kisa ei ollutkaan kovin jännittävä. Barcelonan radalla kilpailua voi hallita hyvin, ja kun näin Lewisin johtavan ensimmäisen mutkan jälkeen, tunsin että hänellä olisi tilanne hallussaan. Ainoa todellinen uhka oli Valtteri Bottas, mutta kun tämä putosi lähdössä kolmanneksi, Lewis pystyi vetämään kaulaa, kontrolloimaan kisaa ja viemään voiton.
Aika-ajo meni tiukoille Lewisin ja Valtterin välillä, sillä ero oli vain neljä sadasosaa. Valitettavasti se riitti erottamaan paalupaikan kakkossijasta. Sellaista Formula ykkösissä on. Voittaakseen pitää onnistua jokaisella osa-alueella. Kun Valtteri saa vallattua paalupaikan, voitto tulee paljon helpommin. Sitä odotellessa hän on tehnyt vakuuttavaa työtä, ja hänen vahva mielenlaatunsa on selkeästi nähtävillä.
Sebastian Vettel pudotti Valtterin lähdössä kolmospaikalle, mutta taaskaan Ferrarin viikonloppu ei mennyt aivan putkeen. Heillä oli rengaspulmia, Kimi Räikkönen kärsi turhauttavasta moottoriongelmasta ja muutenkin näytti siltä, että muut tiimit olivat onnistuneet paremmin Barcelonaan tuoduissa päivityksissä.
Kaudella 2018 voi tapahtua mitä vain, mikä vaikeuttaa tulevan ennustamista. Espanjassa Mercedes näytti erittäin vahvalta, eikä Ferrari ollut yhtä kilpailukykyinen kuin odotettiin. Olen silti varma, että tasapaino heilahtaa takaisin muilla radoilla ja että Red Bull on myös mukana kahinoissa.
Vakuuttavia tuloksia keskikastissa
Sunnuntaina kaksikko Charles Leclerc ja Kevin Magnussen saavutti hienon tuloksen. Olen tuntenut Charlesin muutaman vuoden ajan hänen karting-ajoistaan lähtien. Hän on erittäin hyvä kuljettaja. Hän pystyy tuomaan tasaisesti tuloksia, mitä huipputallit arvostavat. Sauberilla hän osoittaa kypsyyttä ja oikeaa asennetta eikä luota pelkkään lahjakkuuteensa. Hän rakentaa hyvää tallihenkeä ja tuo vielä pisteitäkin.
Olen tuntenut myös Kevinin jonkin aikaa, samoin hänen isänsä Jan Magnussenin. On hienoa nähdä Kevinin tuovan hyviä tuloksia Haasille. Ajatukseni hänestä ovat kuitenkin ristiriitaisia. On toki tärkeää osoittaa vahvuutensa ja sitoutumisensa työhön, mutta kisoissa on kuitenkin asetettava jonkinlaiset rajat sille, mitä on valmis tekemään. Edellisessä Bakun osakilpailussa hänen ajoliikkeensä Pierre Gaslya kohtaan oli mielestäni paha virhe. Tällä alalla tuollaisiin virheisiin ei ole varaa, sillä seurauksena on pian huono maine.
Historian havinaa Monacon klassikkoautokisassa
Olin Espanjassa vain perjantaina, sillä matkustin takaisin Monte Carloon klassikkoautojen Grand Prix de Monaco Historique -tapahtumaan. Se oli aivan fantastinen kokemus. Oli hienoa olla vanhojen kilpakumppaneideni kuten Eddie Irvinen, Thierry Boutsenin, John Watsonin ja Riccardo Patresen seurassa. Katsomot olivat täynnä, varikolla vallitsi vanhan ajan tunnelma ja meillä oli todella hauskaa.
Minut kutsuttiin ajamaan McLaren M14A -autoa, jota oli ohjastanut Denny Hulme. Kiivetessäni ohjaamoon en ollut uskoa, miten pieni auto oli. Ratti oli todella kaukana verrattuna uusiin F1-autoihin, kyynärpääni osuivat ohjaamon laitoihin eikä liikkumatilaa juuri ollut. Ohjaustehostinta ei tietenkään ole, ja leveät eturenkaat tekivät ohjaamisesta melko fyysistä.
Sain mekaanikoilta hyviä ohjeita, joten moottorin käynnistyttyä laitoin vaihteen silmään, nostin hitaasti kytkintä ja ajoin ulos varikkosuoralta. Katsoin peileihini ja näin Eddie Irvinen Ferrarin takanani. Minun piti päättää, mitä tehdä. Ajaisinko hitaasti viitisen testikierrosta vai antaisinko kaikkeni? Suoraan sanoen heti kun pääsin radalle, päätin antaa kaikkeni. Kaikki palautui mieleeni: jarrutuskohdat, seinät, kääntymiskohdat, kiihdytyspaikat. Se oli todella hauskaa.
Vaikka auto on lähes 50 vuotta vanha, sitä oli hyvä ajaa. Balanssi oli hyvä sekä edessä että takana. Mietin miten kovaa uskaltaisin jarruttaa, mutta autoa pystyi piiskaamaan äärirajoille. Ainoa ero oli se, että kovissa nopeuksissa takapää liukui enemmän kuin mihin olen tottunut, mikä oli hassua – ja pelottavaa! Näissä autoissa on manuaalivaihteisto ja vain viisi vaihdetta. Se oli kuitenkin minulle helppoa, koska sama tilanne oli Formula 3:ssa, joten se tuntui luonnolliselta.
Sain hyvän tilaisuuden jutella Red Bull -tallin teknisen johtajan Adrian Neweyn kanssa. Hän ajoi itse kunnostamaansa Lotus 49 -autoa. Juttelimme pitkään siitä, miten F1 on muuttunut. Oli mielenkiintoista nähdä hänet siellä kokemassa entisaikojen Formuloiden tunnelmaa ja henkeä erittäin mekaanisessa autossa. Jos korjaa autoa eikä oikeaa osaa löydy, sen voi vain mennä lainaamaan joltakulta muulta. Aivan erilaista kuin nykyään.
Historiallisissa F1-autoissa mielenkiintoista on myös se, että kaikki on näkyvissä. Moottoria ja vaihdelaatikkoa ei ole peitetty, ja voi nähdä kuskin ja kaikki auton toimintaan liittyvät yksityiskohdat sekä nauttia teknologiasta. Nykyään kori peittää kaiken, jotta aerodynamiikka toimii paremmin, ja tietokoneet ovat pitkälti korvanneet ihmiset. Monacon klassikkoautokisa muistutti minua siitä, mistä kaikki alkoi. Toivottavasti ensi viikon F1-kisa tuo katsojille yhtä upean kokemuksen.
Mika Häkkinen, Unibet F1 Insider
Teksti on Unibetin omaisuutta, mutta sitä saa käyttää vapaasti lähteen mainiten.
Kuvien lähde: Inzdr-sovellus
