Sanotaan, että Toyota Hilux on Suomen ja Euroopan suosituin pick-up. Me päätimme testata miksi näin on ja haimme koeajoon Lohjan Autokeskuksen pihasta Toyouta Hilux Double Cab 2.4D 150 4WD Premium automaatin, jonka perushinta kaksipaikkaisena on hieman reilut 48 tuhatta euroa. Koeajossa ollut versio oli Premium 50 -erikoismalli joka on tehty Hiluxin 50-vuoden historian kunniaksi ja hintaa autolle on noin 52 tuhatta euroa.
Kuskin penkiltä Hilux on kuin henkilöauto – sieltä paremmasta päästä, nimittäin kuskin penkin asetukset ovat täysin sähköiset ja olot ovat korkeassa henkilöautossa. Koeajattavasta autosta puuttui oikeastaan vain navigaattori, jonka voi lisätä pakettiin muutamalla satasella – mutta pitemmittä puheitta kohti teitä ja mantuja.
Jo alussa kävi selväksi, että Toyota Hilux on todella hiljainen ja tasainen ajattava. Maantie ja moottoritie ajossa cruisen ollessa päällä, moottoria tuskin edes kuulee, samoin kaupunkiajossa. Jos kuitenkaan et pidä cruisailusta vaan tykkäät käyttää kaasua omatoimisesti, tuntui Hiluxin vaihdelaatikkko jäävän välillä miettimään mikä on oikea vaihde – vaihde kyllä vaihtuu sutjakasti mutta moottorin kierrokset pääsevät välillä yllättämään. Hiluxia ajaessa tyhjänä huomaa, että auto on tehty lastille, se ei nuole tien monttuja niin sutjakasti kuin ehkä saattaisi kuvitella – mutta kukas sitä nyt tyhjänä Hiluxia ajaisi. Double Cab-korimalli vetääkin sellaista 3200 kg kuormaa vaivatta. Autossa on vankkarunko, todella pieni kääntösäde, hyvä vääntöjäykkyys ja uskomaton lujuus. Pick-up autona ilman kuormaakin autolla voi kuljettaa sellaisen tonnin verran tavaraa eli avolavalle on todellinen käyttö ja saahan lavalle aina hankittua erilaisia suojia heti auton tilaushetkellä. Auton alamäkihidastin ja ylämäkiavustin tuovat apua kuormienkuljetuksessa + neliveto tottakai auttaa sitten kun sitä pitoa oikeasti tarvitaan.
Koeajo auton ilmoitettu kulutus (l/100 km) oli 7.2 l/100 km ja CO2-päästöt, yhdistetty: 189 g/km. Ajotestissä ilmoitettuun kulutukseen pääsi jos ajoi cruisella – omalla manuaalilla ajaessa kaasujalka saattoi välillä olla turhan painava, ja kulutus sen mukainen. Koeajo autossa oli myös kaksiväriset 18″ kuusipuolaiset kevytmetallivanteet, LED-ajovalot, avaimeton Smart Entry & Start -avaus- ja käynnistysjärjestelmä, automaatti-ilmastointi, hämärätunnistin sekä kromatut koristeet keskikonsolissa sekä perus henkilöautoista tutu kaistavahti, kuskivahti, cruise ja peruutuskamera isolla näytöllä. Auton 150 hepan tehot kyllä riittävät perustarpeisiin aivan hyvin ja auto on omiaan niin metsäteillä kuin peltojen pientareilla.
Huonommalle kelille autosta löytyvät samat turvallisuustekniikat kuin pienemmissäkin luokissa eli törmäysvaroitin (pre-collision järjestelmä), aiemmin mainittu kaistavahti sekä liikennemerkkien tunnistus. Koeajossa olleen auton kaistavahdin äänimerkki tuntui vain hiukkasen hiljaiselta mutta näytössäkin samalla näkyi punaisia valoja. Mitä sitten tulee autonvarusteisiin niin Toyotalta löytyy paljon jo peruslistoilta ja koska auto on niin suosittu ympäri maailmaa, pystyy autoa varustelemaan melkoisesti – kuitenkin niin, että auto sopii omiin tarpeisiin. Kuten Markku Alen ”nuorentui” ajaessaan Hiluxin viime vuonna ja sanoi auton olevan erittäin hyvä. Hilux onkin oikea työauto, ei moottoriteiden ohittelija. Me emme tehneet niin rajua testiajoa kuin Alen, mutta oma testimme sisälsi niin kaupunkia, isompaa tietä, pienempiä teitä ja hiekkateitä ja peltoja. Kokonaisuudessaan Hilux on varmasti käyttöluokassaan ja tarkoitukseensa juuri sopiva auto. Kyllä tätä autoa suositella voi, työautoksi.
Kun auton takaosassa ei ole penkkejä, mahtuu sinne hyvinkin erilaisia tarvikkeita tarpeen mukaan + siihen sitten päälle tavarat avolavalle.
