Äijätarinoita osa 3

Lauttasaaressa oli ollut Konela niminen liike, joka toi Neuvostoliitosta laitet­ta, autoa ja koneita maahan, yhdessä Koneisto -nimisen firman kanssa. Siellä oli hallinnut tärkeä johtaja vuonna 1987. Niin tärkeä, että hänelle oli annettu Volga auto käyt­töön, jonka yleensä sai huippumiehet puolueessa, KGB:ssa, tai armeijas­sa. Auto oli Volgaksi erikoinen. Ensinnäkin se on coupee mallinen, eli takaikkuna alkaa viistosti mennä tavaratilan kanteen jo aikaisessa vaiheessa. Auton sisus on vaa­leanruskeaa nahkaa, painelakattua saarnia ja istuimet punamustaa pukinnah­kaa. Moottori on 3,8 litraa, kardaaniveto takaa ja väri peili­mäisen välkehtivän mus­ta. Volga oli rekisteröity ensin Neuvostoliittoon ja muutettu sit­temmin Suomen reksiteriin, sekä vakuutuksiin. Neuvostoliiton hajo­tessa 1992 oli Volga määrä ajaa rajan yli. Johtaja sen unohti kiireessään Konelan...

Lue lisää

Äijätarinoita osa 2

Menin kolmikymppisenä naimisiin itseäni hieman nuoremman kaunottaren kanssa. Olimme kolme vuotta seurustelleet ja asuneet yhdessä. Vaimoni, Merja, sa­noi naimisiin menon jälkeen totuuksia elämästään ja asioista, jotka vaikuttivat mi­nunkin elämään. - Minä olen kaksikymmentä viisi. Jään maisteriksi, koska en ikinä jaksaisi sitä pas­kaa, että väittelisin. En saa maisterina tätä rautatiehallituksen tutkijan virkaa pa­rempaa. Lopetan pillerien syönnin ja haluan tulla raskaaksi! Etsimme tämän kak­sion tilalle kantakaupungista kolmion tai pienen neliön. Onko vastaan sanomista? Ei minulla ollut, kun tuo sama ajatus oli ollut huulillani ääneen jo naimisiin mennessämme hiljaisesti. Niinpä Merja lopetti pillerit. Me naimme niin, että hän sanoi yh­tenä iltana. - Viime kuun moonikset jäivät ja nyt jäivät ja pikatesti sanoo, että...

Lue lisää

Äijätarinoita osa 1

Kirjoittanut: Aulis Saarijärvi luku   Olen häkäkaasutustekniikassa ollut työni vuoksi mukana suurien lai­tosten suunnittelussa. Pari omaan käyttöön tehtyä harrasteautoakin olen suunnitellut ja rakenta­nut, lähes omin käsin. Suuren laitoksen yhteydessä kaasutetaan hiilimo­noksidiksi ja vedyksi montaa erilaista yhteiskun­tajätettä. Tulee muovia, puuta, kui­vaa biojätettä ja suoranaista kuivattua puhdistamolantaa. Se tosin on puoliksi suo­lijätettä ja toinen puoli pyyhkimisen selluloosaa paskapaperista. Pienten mootto­rien kohdalla yleisin kaasutettava on puupilke, mutta itse keskityin pian jätemuo­viin. Se on noin viisi kertaa energia tiheämpää kokoonsa nähden, kuin puupilke. Rakensimme kaksi suurta yhteiskunnallista häkävoimalaitosta yhtiömme kans­sa. Silloin omistin koko­naista 7,5 pro­senttia siitä Suomen Kaasutuksen Ener­giayhtiöstä. Niissä kummassa­kin laitoksessa on sama liejutekniikka kaasutuksen onnis­tumiseen, koska käyttä­vät monipuolista yhdyskuntajätettä. Jos olisi pelkäs­tään...

Lue lisää