Lauttasaaressa oli ollut Konela niminen liike, joka toi Neuvostoliitosta laitetta, autoa ja koneita maahan, yhdessä Koneisto -nimisen firman kanssa. Siellä oli hallinnut tärkeä johtaja vuonna 1987. Niin tärkeä, että hänelle oli annettu Volga auto käyttöön, jonka yleensä sai huippumiehet puolueessa, KGB:ssa, tai armeijassa. Auto oli Volgaksi erikoinen. Ensinnäkin se on coupee mallinen, eli takaikkuna alkaa viistosti mennä tavaratilan kanteen jo aikaisessa vaiheessa. Auton sisus on vaaleanruskeaa nahkaa, painelakattua saarnia ja istuimet punamustaa pukinnahkaa. Moottori on 3,8 litraa, kardaaniveto takaa ja väri peilimäisen välkehtivän musta. Volga oli rekisteröity ensin Neuvostoliittoon ja muutettu sittemmin Suomen reksiteriin, sekä vakuutuksiin. Neuvostoliiton hajotessa 1992 oli Volga määrä ajaa rajan yli. Johtaja sen unohti kiireessään Konelan kellariin. Tämän kaikki tieto minulle kerrottiin ja osaksi oli paperilla dokumenttinakin oston yhteydessä.
Kellariin se jäin Konelan asioiden lopulliseen selvittelyyn saakka 2000 vuoden kesään. Silloin kellarista inventoitiin paljon muutakin, osaksi arvonsa menettänyttä tavaraa. Osa rekassa Venäjälle hävitettiin. Volga oli pitkään siinä terällä, jääkö Suomeen, vai tuleeko Pietariin. Jäi sitten lopulta Suomeen. Konelan suomalainen osastopäällikköä sen osti muodollisesti muutamalla tuhannella markalla itselleen. Volga meni hänen kellariinsa odottamaan arvonnousua, tai muuta ihmettä. Osastopäällikkö nautti Volgasta kellarissaan noin viisi vuotta ja kuoli pois. Osastopäällikön kuolinpesä oli hieman mutkikas, eikä sitä kunnolla jaettu. Volga laskettiin arvottomana mukaan irtaimistona. Sittemmin kuolinpesän poika kyllästyi siihen kellarissa. Hän laittoi julkisesti myyntiin, maininnalla, että ei ole ilmainen, mutta voi saada kohtuullisesti. Kuulin asiasta asentajiemme kahvipöytätietona. Nyt olisi oikean kokoinen moottori ja erikoinen kohde häkäautoksi! Sinne Espooseen piti soittaa ja mennä katsomaan.
Ajoimme asentaja Johanneksen eli Jon kanssa sinne firman pakettiautolla ja trailerilla, joka on Jonin. Tämä Jon on tärkeä mies tässä tulevassa Volga-projektissa ja seuraavassakin. Hän on moniosaaja oikeasti, eikä vain maahantuontiviraston naisten hokemana. Hoitaa moottorit, rataslaatikot, hitsaukset ja tietysti asentamiset tehokkaasti ja oikeilla liikkeillä. Matkalla tein selväksi, että hän saisi Volgasta kanssani ylityöprojektin halutessaan, jossa minä maksan ylityöt, eläkemaksut ja muuta asianmukaisesti pussistani. Volgaan tehtäisiin kärryt perään ja Volgaan suunniteltu häkälaitteisto sinne.
Kellarissa oli joku toinenkin ostajakaksikko. Jo puhui minulle, kuin vähäjärkiselle sovitusti riittävään ääneen.
– Renkaat menee uusiksi. Jarrut ovat varmasti jumissa ja uusittava. Liekö alusta ruostunut ja tietysti bensatankki ja putkisto on jumissa. Taitaa tiputtaa öljyä, vai mikä lätäkkö tuo onkaan? Liekö moottori pyörii kangellakaan?
Tässä kohtaa osastopäällikön poika, jolle kai auto nyt kuului, tarttui puheeseen. Se jokin toinen ostajakaksikko puristeli päätään ja lähti pois. Pokia kertoi.
– Kyllä startti pyörittää. Juuri äsken sitä nuo kokeilivat. Pyörittäkää tekin! Siinä on akussa voimaa.
Jo pyöritti. Moottori pyöri, mutta ei mitään sanonut muuta. Kokeilin omaa ostotekniikkaani.
– Me tulimme trailerin kanssa. Pitäisi jotenkin saada auto tuonne ylös ja trailerille, jos sanot oikean hinnan. Maksan siitä kohtuullisesti, että saan käsiini pommin, tai jotakin, koko syksytalveksi askaroitavaa.
Poika katseli minua ja Jonia, joka kyykkyili alta katsellen, ravisti lähes tyhjää etupyörää. Sanoi sisälle katseltuaan, että 8 750 kilometriä mittarisa ja kuivanut nahka haisee sisällä.
– Se maksaa 7 500 euroa juuri nyt tässä teille, jos olette tosissanne liikkeellä. En sitä alle 9 000 meinannut myydä, mutta maksaa tämä esittelykin minulle ja on vaivaa.
Olin itse katseltuani sen linjoja ja sisäpuolen tavallaan ylellisyyttä maksanut jopa 12 000 euroa, mutta nyt ojensin kättä ja sanoin, että menköön raha pussiinne! Tulee tilaa tänne kellariin. Johannes otti sytytystulpat pois. Minä peruutin sitä taaksepäin startaten melkein tyhjin renkain. Jo pojan kanssa hän työnsi kovaa ylös aina trailerille saakka. Siihen se vangittiin räikkäkiristinhihnoin tukivarsista ja taka-akselistosta. Sisällä katsottiin katkeamaton ketju omistajia Konelan herrasta tähän poikaan. Allekirjoiteltiin kauppakirja ja annoin käteistä. Jo ajoi saaliimme firman pihaan. Matkalla Johannes sanoi, että ei ole koskaan nähnyt noin kauniisti suunniteltua coupeeta. Eikä noin upeaa sisustusta ollut silloin kalliissa Saksan miehen autoissakaan. Hänestä parikymmentä tuhatta olisi ollut se lähtöhinta, josta ostajien olisi hänen tallissaan ruveta huutamaan rahaa. Mielellään alkoi Volga muutoksen tekoon kanssani. Volga oli mallinimeltään suomalaisissa virallisissa papereissa Gaz 2400/3,8, bensiinikäyttöinen 3,850 kuutiosenttitilavuusmoottori, vuosimallia 1986, rekisteröity 1+2+3 henkilöä.
Pihassa ensimmäiseksi irrotin bensaletkun. Jo toi litran pullollisen bensaa, johon kaasuttimelle menevä letku pantiin kiinni. Pulloa puristaen saa painetta. Suhautin sylinterien sisään starttispreitä hieman laitettuani sytytystulpat sitten kiinni. Se lähti käymään ja sammui. Sen se teki kolmasti ja neljännellä jäi käymään sinimustaa savua. Välillä käynti lakkoili, kun bensaseoksessa oli kai töhkää suuttimessa tai sytytystulppiin tuli moskaa. Pidin pulloa ylhäällä. Jo ajoi Volgan monttukuilun päälle. Meille oli annettu käyttöömme tavallaan hyljätyn puolen turha monttu. Todellisuudessa itse sen määräsin, mutta konepuoli sai siinä päättää. Varsinainen koneistamo ja muu korjaamo oli väliseinän takana. Loikattiin sammuttamisen jälkeen katsomaan se pohja. Siellä oli Neuvostoliiton musta maali näkyvissä! Vain muutamassa kohtaa oli ruskeaa suomalaista maantiekuraa tarttuneena kotelojen reunaan! Pakoputkessa ja äänenvaimentimissa oli aavistuksen paksu ruostekerros. Päättelimme, että Volgaa oli alustapesty säännöllisesti.
Minusta ei heti tullut haalarimiestä työajan jälkeen. Kotona ensin suunnittelin ja laskin nelilitraiselle moottorille sopivan kaasuttimen. Nyt se toimisi ensimmäisen kerran heti muovijätteelle suunniteltuna. Samalla piirsin Volgan pakosarjalle tulevan kaasun uudelleen kuumentimen mallin. Se toimi siinä samalla sekoittimena imusarjaan. Oli vain pääläppä kaasun määrän säätöön, eli kaasupolkimella. Käynnistykseen piti olla, sekä ilma, että kaasuläpälle käsisäädin ohjaamosta. Tämä saisi olla ensin tiukalla syklonilla ja vain yksi neljän suotimen puhdistin kanavassa moottorille. Muovista ei lähde kekälettä, nokea, eikä tuhkaa mukaan kuten puusta, oikein kaasutettuna.
Me olimme muovia ajaneet muutamia tunteja keskeytymättä siinä Impalan veekasissa. Oli päästy jopa 155 hv tulokseen! Sittemmin saimme moottorin leikkaamaan kiinni. Sitä ei ole vielä avattu, miksi ja mikä syy oli. Ehkä se oli kiusattu jo 49 vuoden aikana tarpeeksi. Jo epäili katkennutta kiertokankea, joka kiilasi männän ala-asentoonsa. Nyrkkisääntö on ollut, että jos bensalla saadaan sata, niin puukaasulla saadaan samasta moottorista 55 hevosvoimaa. Muovissa on vain niin paljon tiheämmässä vetyä ja häkää samasta määrästä, kuin puuaineesta. Periaatteessa muovihan on lähes pelkkää hiilivetyä. Siksi saimme muovilla Impalasta niin suuria lukuja.
Teimme viikossa Volgasta malliauton. Pelkkiin istuimiin suihkutimme ensin kaksi 750 gramman nahkanhoitoainepulloa ja kuivamisen jälkeen vielä yhden ja vielä myöhemmin kuskin penkkiin puolikkaan ja taakse loput. Sisämatot otettiin ehjänä irti pesuun niiden öljyttyjen penkkien kanssa. Sisälattia saatiin näkyviin. Se pestiin ja siihen ruiskutettiin erikoismaaliani. Tämä maali koostuu Teknoksen jäänsärkijän mustasta ja löytämästäni pajamustasta, jota valmisti Petäjävedellä perhe vanhan reseptin mukaan. Tämä pajamusta on aine, jolla 1800- luvulla tehdyt takorauta-aidat, portit ja työkalut on sivelty. Yhä ne ovat ruostumattomassa kunnossa. Hevoskiesien rauta ei ole mennyt miksikään 1890 tehdyissä kieseissä. Rautatiesillat pajamustalla ovat kunnossa, mutta nykymaalein maalattuja uusitaan ja uusitaan.
Pääaine tässä on nimensä mukaan pajan musta noki. Se pitää olla aivan tietyn oloista puuhiilinokea, tietyllä tapaa ahjossa syntynyttä ja siihen laittaa keittäjä sitten omat ferrosulfaatit, lampaan ihrat, kananmunat, vuorisuolat ja muut aineet. Olen ostanut firmalle kaksi 180 litran tynnyriä tätä ihmettä. Sen, kun jäänsärkijän mustaan 50/50 sekoittaa oikein tehokkaasti, saa ihmemaalia. Se on puolihimmeää ruosteen pysäyttäjää. Sillä Jo siis ruiskutti sisälattian. Sitä laitetaan pohjaan, kun se on painepesun jälkeen kuivunut. Sillä maalataan häkäkärry perään ja tarvittaessa koko Volga, jos niin katsotaan tarpeen.
Sen viikon aikana kävimme läpi ohjauslaitteet ja jarrut. Jarrusylinterit hoonattiin ja nykyajan oikean kokoiset männän tiivistekummit saatiin paikalleen. Putket uusittiin hehkutetusta kuparista uusilla kummiletkuilla. Etujarrujen paloja ei ollut enää saatavilla. Siksi kuluneet kitkat pyyhittiin pois palojen rungoista. Hankittiin kitkapalaa ja piirrettiin malli, joka kuviosahalla leikattiin ja paistettiin vanhoihin runkoihin kiinni uunissa. Kaikille rautaosille tuli aina jäänsärkijän pajamustaa. Takajarruihin paistettiin uudet kitkapinnat sorvattuihin rumpujarruihin. Seuraavalla viikolla asennettiin häkäputkisto, sekoitin pakosarjaan ja läpikäytiin startti ja laturi. Startti kelpasi sellaisenaan, mutta laturin, hyvin heikkotehoisen 650 W tilalle, laitettiin uusi, 1450 wattinen länsiuho. Jo teki välillä päivälläkin kaasutinkärryä. Kuiva lattiamatto laitettiin paikkaansa, kiristäen reunojen puulistojen alle, ruuvien kiinni. Samoin pyyhittiin koko sisus vielä kerran nahkaosistaan ja muuten kiillotusaineella ja penkit paikalleen. Sisäpuoli oli kunnossa.
Saatiin uudet talvirenkaat punaisille vanteille. Kesärenkaiksi vanteet pitää löytää vaikka Venäjältä. Todellisesti ne löytyivät läheltä Hyvinkäältä purkamolta. Volga oli läpikäyty parissa viikossa kaikkialta. Vaihdettu se mikä piti ja tarkastettuja säädetty moottorin venttiilit ja sytytys uudella tavalla. Oli uusi tehoakku, voidellut ja syynätyt moottorit tuulilasinpyyhkijöille ja lämpöpuhaltimelle. Halogeenivalot ja ledvalot vaihtuivat vahojen ruosteisten hehkulamppujen tilalle. Oli vain kytkettävä kärry putkineen ja johtoineen kiinni ja ajettava häkä-Volgaa. Keulasta Jo otti irti sen porokoristeen. Taitavasti täytti tekometallilla ruuvin reiät. Laittoi mustaa pintaan. Taakse ja eteen vaihdettiin Volgan roiskeläpistä nimettömiin. Kukaan ei oikeastaan voinut heti sanoa sivulta, mikä merkki siinä oli. Sitä ei voinut sanoa edestä, eikä takaakkan. Vai keskellä rattia oleva Gaz sana juorusi suunnan. Jo teki sille hetken juttujaan ja siinä ei ollut enää Gaz vaan epämääräinen -Z.
Pahin paljastui viime hetkellä! Meillä ei ollut vetokoukkua! Mittailin sen heti paikkaansa. Se piti olla vähintään runkoon neljällä pultilla kiinni. Siihen sentään tulee repimistä kärrystä. Asentaja Piri sen alkoi tehdä. Piri on hänen oikea sukunimensä. En kai ole kuullutkaan etunimeään. Jo katsoi aiheelliseksi sanoa, että Piri ei saa sitä valmiiksi illaksi, vaan huomiseksi. Pitää heti päättää, alkaako hän peittää kromiosia ja ikkunoita ja vetää pajamustaa kolme kerrosta Volgaan yöksi kuivamaan. Yhdessä peitimme sen, mihin musta ei saa tulla. Jo suojasi vielä lattian ympäriltä ruskealla paperilla. Käski minun mennä nukkumaan. Hän vetää kolme kerrosta kaikkialle. Olimme niin tohkeissamme, että emme tajunneet olevan perjantai. Piri sai koukun kuitenkin valmiiksi. Se maalattiin mustaksi. Johdinsarja pitää vetää takalaatikosta koukulle. Jo sanoi, että on parempi kuitenkin, että hän vetää maalit nyt ja Volga saa olla rauhassa lauantain ja sunnuntain.
Jaksoin pysyä poissa lauantain ja pyhän sieltä. Se oli koettelemus. Merja sitä olemisestani kotona piti. Kieltämättä illat olin pari viikkoa ollut työpaikalla. Olin maanantaina varmasti ensimmäinen duunari paikalla puoli seitsemän. Volga oli siinä! Se oli loisteputkivalossa, sekä himmeä, että se putken valo siitä kiilsikin. Aloin repiä suojateippejä ja papereita pois. Jo tuli katsomaan, kun oli viimeinen teippi irti ja kromi kiilsi mustaa vasten.
– Kas niin! Se on koukkua varten valmis katsastukseen. Minä etsin nuo johdot ja laitan rasian perseeseen. Laita sinä koukkusi kiinni!
Volga oli kaunis katsoa sivulta. Eikä se mitenkään ollut epäkiitollinen edestäkään. Raahasin koukun paikkaansa. Jo avusti pultit paikalleen. Kiristin ne ja se oli siinä! Tietysti se häkäkärry oli umpinainen ja musta. Sekään ei ollut ruma yksivärisenä. Kukaan ei arvaisi, että sisällä on puolentoista kuution säiliöllä viimeisintä huutoa oleva häkäkoneisto. Soitin sinne viisaampaan katsastuskonttoriin. Selostin, että on reksiteristä poissa oleva Volga ja aivan uusi peräkärry, johon saatava rekisterit ja liikennehyväksyntä häälle. Mies sanoi, että tulisin kello kaksi kahvin jälkeen. Luetteli numerosarjan, jolla saisin luvat ajaa matkan rekisterittä. Vakuutusyhtiö sanoi antavansa tilapäisen liikennevakuutuksen sille numerolle vuorokaudeksi. Se oli kai EU:n aikaansaannos tiukoissa säännöissä.
Sain kiertää kahdet rekisterit kiinni konttoorilla hyväksytyn muutoskatsastuksen jälkeen. Katsastajat olivat ihmeissään, että auto oli todella Volga. Tämä vanhin väitti olleensa katsastaja jo 1988 ja tuollaista ei ollut kertaakaan silloin liikkeellä. Jarrut puolsivat pahasti. Olin sen tullessa jo huomannut ja pyrkinyt hankaamaan kitkat paikalleen. Sitä nyt ajeltiin kunnolla karkeasti jarrutellen minuutista toiseen, tullen uudelleen dynamon rullille. Se oli tehnyt hyvää ja arvot olivat lähes identtiset akseleilla. Kärry hieman kärysi kun se oli periaatteessa ensimäistä kertaa käytössä enemmän, kuin viisitoista minuuttia. Säädin hiilihapposammuttimet äärikankealle toimimattomiksi. Tuuletin pöntön alapäätä, jossa maali ja jokin kai rasva kärysi. Soitin vakuutusyhtiöön, että joku saisi antaa pysyvän liikennevakuutuksen siirron vanhasta vakuutuksestani rekistereille. Samalla voisi käydä katsomassa Volgalle kaskon, kun nyt oli erikoisauto kuitenkin kysymyksessä. Joku veltto lupasi tiistaina käydä. Katsastaja oli saanut tarkastettua kaiken ja kirjoiteltua tietokantaan asiani kärrystä ja Volgasta. Sain kuitenkin väliaikaisen paperin.
– Voit tällä väliaikaisella ajella 14 vuorokautta. Ellei siihen mennessä tule oikeaa, niin pirut ovat olleet merrassa. Vakuutuksen saat näillä tiedoilla. Kaskon saat neuvotella, millaisen itse haluat. Trafi päättää saatko ajaa ja olla maksamatta paskaveromaksua. Minä olen sille tehnyt parhaat merkintäni. Onnea tälle kombinaatiollesi!
Kärryn rekisteri oli WER-937 ja Volgalle tuli viidestä konttorilla olleesta vapaista vaihtoehdosta ZGG-987. Tiistaina kävi se vakuutusukko ja arvioimme Volgalle 55 000 euron kaskoarvon ja kärrylle 20 000 vastaavan. Siitä kai tulisi tonnin yli vuosimaksut yhteensä.
Jo tuli iltapäivällä istumaan etupenkille. Piri ei halunnut neitsykäismatkalle, omien kiireittensä vuoksi. Ajoimme ensin pikkuteitä alkavassa pakkasessa. Siitä Tampereen moottoritielle ja annoin kaasua. Nelosella mentiin heti toistasataa.
– Kärry kytkettynä sinulla lienee 80 jumalan sallima kiire.
– Sitä se on, mutta onneton lapsuus ja kaikki muu pakottaa minun nyt ajamaan 140, että karsta irtoaa Volgasta ja minusta.
Kävimme Tampereella saakka, josta kiersimme 41 kantatietä melkoisen lenkin, saapuen työajan jälkeen vasta montulle. Jo tarkasti äkkiä lampulla kaikki mahdolliset vuodot ja muut viat, löytämättä mitään Volgasta, eikä kärrystä. Se ylinopeusrääsäämiseni todella irrotti moottorista karstat ja sen käyntiäänikin muuttui pehmeämmäksi. Sai pienentä tyhjäkäyntiä ja venttiilinen välys vielä kerran tarkastettiin sytytyksen kanssa.
– Kunnossa se on! Tälläkö sinä Helsingistä nyt sitten ajat työmatkat?
– Tuskin. Joudun pitämään tätä Kruununhaassa kadulla. Taitaa olla parempi täällä pihassa tämän paikka.
– Miksi tämä sitten tehtiin?
– Koska se oli siinä tehtäväksi meidän nenämme alla.
Maksoin Jon ja Pirin työt. Kysyin, kuin ohimennen toimitusjohtajalta, että mitähän yhtiö haluaa monttuvuokraa ja työkalujen käytöstä?
– Paskaa! Leiki sinä niillä vehkeillä! Voit löytää jotakin meitä hyödyttävää keksittäväksi! Komea se sun Volgasi on! Melkein olisin kateellinen, jos se ei vain olisi kuitenkin ryssän kommunisti- Volga.
[su_divider top=”no”]
Haluatko lukea kolmannen luvun? Jaa teksti eteenpäin.
Uusi luku lähipäivinä.
