Liikenteen päästöjen puolittaminen Suomessa: tavoitteet, keinot ja nykytila

Liikenteen päästöjen puolittaminen tarkoittaa Suomessa konkreettista valtiollista tavoitetta: kotimaan liikenteen kasvihuonekaasupäästöt aiotaan vähintään puolittaa vuoteen 2030 mennessä verrattuna vuoden 2005 tasoon. Pidemmällä aikavälillä liikenteestä halutaan tehdä kokonaan fossiiliton osana Suomen laajempaa tavoitetta olla hiilineutraali vuonna 2035. Tämä artikkeli selittää, mistä tavoitteessa on kyse, millä keinoilla siihen pyritään, missä mennään juuri nyt ja kuinka realistinen puolitustavoite on.

Mitä liikenteen päästöjen puolittaminen tarkoittaa?

Tavoitteen ydin on, että kotimaan liikenteen päästöt vähennetään vähintään puoleen vuoden 2005 tasosta vuoteen 2030 mennessä. Vuonna 2005 kotimaan liikenne tuotti noin 12,7 miljoonaa tonnia hiilidioksidia, joten vuoden 2030 päästökatto asettuu noin 6,35 miljoonaan tonniin. Tavoite ei siis ole suhteellinen arvio vaan kiinteä lukuraja, jonka toteutumista seurataan vuosittain.

Puolitustavoite on kirjattu valtioneuvoston periaatepäätökseen eli niin kutsuttuun Fossiilittoman liikenteen tiekarttaan, jonka liikenne- ja viestintäministeriö valmisteli. Puolittaminen on välietappi: pidemmän aikavälin päämääränä on tehdä kotimaan liikenteestä käytännössä täysin fossiiliton 2040-luvun puoliväliin mennessä. Tämä nivoutuu Suomen lakiin kirjattuun tavoitteeseen olla hiilineutraali vuonna 2035, jolloin päästöt ja hiilinielut ovat tasapainossa.

Hiilineutraalius tarkoittaa tilaa, jossa ihmisen aiheuttamat päästöt ovat korkeintaan yhtä suuret kuin se määrä, jonka metsät ja muut hiilinielut sitovat. Liikenne on yksi vaikeimmin vähennettävistä sektoreista, koska se nojaa yhä vahvasti nestemäisiin polttoaineisiin ja koska autokanta uusiutuu hitaasti.

Miksi juuri tieliikenne on avainasemassa?

Tieliikenne vastaa valtaosasta koko liikennesektorin päästöistä, joten päästövähennysten painopiste on siellä. Noin 95 prosenttia kotimaan liikenteen hiilidioksidipäästöistä syntyy tieliikenteessä, ja liikenteen osuus Suomen kaikista kasvihuonekaasupäästöistä (pois lukien maankäyttösektori) on noin viidennes. Henkilöautoilu on tieliikenteen päästöjen suurin yksittäinen lähde, ja raskas liikenne eli kuorma- ja pakettiautot muodostavat merkittävän toisen kokonaisuuden.

Lento- ja meriliikenteen kansainväliset päästöt lasketaan erikseen kansainvälisissä järjestelmissä, joten kotimaan puolitustavoite kohdistuu ennen kaikkea teillä liikkuviin ajoneuvoihin. Käytännössä tämä tarkoittaa, että ratkaisevaa on, millä käyttövoimalla autot kulkevat, kuinka vanhaa kalustoa teillä on ja kuinka tehokkaasti ihmiset ja tavarat liikkuvat.

Missä mennään nyt – päästöjen nykytila

Liikenteen päästöt ovat selvästi alle vuoden 2005 tason, mutta kehitys ei ole ollut tasaista. Tilastokeskuksen ennakkotietojen mukaan kotimaan liikenteen päästöt olivat vuonna 2024 noin 9,8 miljoonaa tonnia hiilidioksidiekvivalenttia, mistä tieliikenteen osuus oli noin 9,3 miljoonaa tonnia. Vuoteen 2005 verrattuna kotimaan liikenteen päästöt ovat laskeneet noin neljänneksen.

Huomionarvoista on, että vuonna 2024 liikenteen päästöt kääntyivät nousuun ja kasvoivat edellisvuodesta noin neljä prosenttia. Nousua ei selitä niinkään liikenteen lisääntyminen vaan biopolttoaineiden osuuden pieneneminen jakelussa: kun uusiutuvien polttoaineiden jakeluvelvoitetta kevennettiin, tankeissa oli aiempaa enemmän fossiilista polttoainetta. Tämä osoittaa, kuinka herkästi yksittäiset päätökset vaikuttavat päästölukuihin. On hyvä muistaa, että vuoden 2024 luvut ovat ennakkotietoja, jotka tarkentuvat myöhemmin virallisessa päästöinventaariossa.

Samaan aikaan autokannan sähköistyminen on edennyt nopeasti. Täyssähköautojen osuus uusien henkilöautojen ensirekisteröinneistä oli koko vuonna 2025 noin 37 prosenttia ja ladattavien hybridien noin 20 prosenttia. Vuoden 2026 aikana täyssähköautojen osuus uusista autoista on noussut jo yli puoleen. Nämä autojen ensirekisteröinnit kertovat suunnasta, mutta vaikutus koko autokannan päästöihin tulee viiveellä, koska suurin osa teillä liikkuvista autoista on yhä polttomoottorikäyttöisiä.

Keinot liikenteen päästöjen vähentämiseen

Päästöjen puolittaminen edellyttää useiden keinojen yhtäaikaista käyttöä, sillä mikään yksittäinen toimi ei riitä. Keinot voidaan jakaa karkeasti kolmeen ryhmään: ajoneuvojen käyttövoiman muuttaminen vähäpäästöiseksi, kuljetusten ja liikkumisen tehostaminen sekä talous- ja verotusohjaus. Seuraavassa käydään läpi tärkeimmät toimenpiteet.

Autokannan uusiutumisen nopeuttaminen

Autokannan nopea uusiutuminen on yksi tehokkaimmista päästövähennyskeinoista, koska uudet autot ovat selvästi vanhoja vähäpäästöisempiä. Suomen henkilöautokanta on eurooppalaisittain vanhaa, ja autojen keskimääräinen romutusikä on yli 20 vuotta. Mitä kauemmin vanhat autot pysyvät liikenteessä, sitä hitaammin uusien autojen valmistajien päästörajat näkyvät todellisissa päästöissä.

Uusiutumista voidaan vauhdittaa siirtämällä verotuksen painopistettä auton hankinnasta sen käyttöön, alentamalla vähäpäästöisten työsuhdeautojen verotusarvoa sekä toistuvilla romutuspalkkiokampanjoilla, joissa vanha auto korvataan vähäpäästöisemmällä. Näiden toimien tavoitteena on, ettei uuden, puhtaamman auton hankkiminen kaadu pelkästään korkeaan hankintaveroon.

Liikenteen sähköistyminen ja latausinfra

Sähköistyminen on puolitustavoitteen tärkein yksittäinen ajuri, koska täyssähköautolla ei ole lainkaan pakokaasupäästöjä. Suomi on EU-maiden kärkeä autoilun sähköistymisessä: vuoden 2025 puolivälissä liikenteessä oli noin 140 000 täyssähköautoa ja noin 180 000 ladattavaa hybridiä, ja ladattavien henkilöautojen osuus koko kannasta oli noin 11–12 prosenttia. Täyssähköautojen määrä kasvoi vuodessa yli 40 prosenttia.

Sähköistymisen pullonkaula on julkisen ja yksityisen latausverkon riittävyys. Siksi tiekartta esittää latausinfratukea, joka kohdennetaan taloyhtiöiden lisäksi työpaikkakiinteistöihin ja pientalojen latauspaikkoihin. Ennen sähköautoon vaihtamista kannattaa perehtyä siihen, miten sähköautojen lataaminen Suomessa käytännössä toimii ja millaista latausta oma arki vaatii. Myös sähköauton hankintaa harkitsevan on syytä verrata kokonaiskustannuksia polttomoottoriautoon, sillä käyttökustannukset ovat usein hankintahintaa ratkaisevampia.

Biopolttoaineet ja jakeluvelvoite

Biopolttoaineiden jakeluvelvoite vähentää päästöjä heti myös vanhassa autokannassa, koska se nostaa uusiutuvan polttoaineen osuutta myydyssä bensiinissä ja dieselissä. Jakeluvelvoite tarkoittaa lakisääteistä vähimmäisosuutta, joka polttoaineen jakelijan on toimitettava uusiutuvana. Velvoitetta nostetaan asteittain: vuonna 2024 taso oli 13,5 prosenttia, vuonna 2025 16,5 prosenttia, vuonna 2026 19,5 prosenttia ja vuonna 2027 sen on tarkoitus olla 22,5 prosenttia.

Jakeluvelvoitteen tasoa on viime vuosina sekä nostettu että laskettu, ja juuri velvoitteen keventäminen selitti suuren osan vuoden 2024 päästöjen noususta. Biopolttoaineiden etu on nopea vaikutus, mutta niiden saatavuus ja hinta sekä kestävyyskysymykset rajoittavat sitä, kuinka suureksi osuus voidaan kasvattaa.

Liikenteen verotuksen uudistaminen ja kilometrivero

Verotuksen rakennetta pyritään uudistamaan niin, että se tukisi vähäpäästöistä liikennettä heikentämättä Suomen kilpailukykyä. Kun sähköautojen ja biopolttoaineiden osuus kasvaa, polttoaineverosta kertyvä verotulo pienenee, ja siksi on keskusteltu siirtymisestä ajettuun matkaan perustuvaan kilometriveroon 2030-luvulla. Kilometrivero on toistaiseksi keskustelun tasolla eikä sen käyttöönotosta ole tehty päätöstä.

Pelkkä polttoaineveron korottaminen ei ole yksinään tehokas keino, koska liikenne on monelle lähes välttämättömyys ja polttoaineen kysyntä joustaa hinnan mukaan vain vähän. Merkittävä korotus nostaisi kuljetuskustannuksia ja edellyttäisi kompensaatiota ammattiliikenteelle. Siksi verotusta tarkastellaan kokonaisuutena pistemäisten korotusten sijaan.

Kuljetusten tehostaminen ja HCT-yhdistelmät

Tavarankuljetuksen päästöjä vähennetään tehokkaimmin kuljettamalla enemmän tavaraa vähemmillä ajoilla. Vuoden 2019 alusta Suomessa on sallittu aiempaa pidemmät, niin kutsutut HCT-ajoneuvoyhdistelmät (High Capacity Transport), joiden enimmäispituus nousi aiemmasta noin 25 metristä 34,5 metriin. Suurin sallittu massa säilyi 76 tonnissa. Suuremmat yhdistelmät mahdollistavat saman kuljetuskapasiteetin pienemmällä ajoneuvomäärällä, mikä vähentää sekä päästöjä että kuljetuskustannuksia.

Pidempien yhdistelmien täysi hyödyntäminen edellyttää kuitenkin investointeja tieverkkoon. Ongelmana ovat erityisesti liittymäalueet ja muut pullonkaulat, sillä raskaimmilla yhdistelmillä ei vielä voi liikennöidä koko tieverkolla. Tienpidon ja väyläinvestointien rahoituksella on siksi suora yhteys kuljetusten tehostumiseen.

Joukkoliikenne ja kestävä liikkuminen

Joukkoliikenteen, kävelyn ja pyöräilyn lisääminen vähentää päästöjä korvaamalla henkilöautomatkoja etenkin kaupungeissa. Joukkoliikenteen kasvunäkymät ovat parhaat suurilla ja keskisuurilla kaupunkiseuduilla, ja myös kaukoliikenteen matkustajamäärien on arvioitu voivan kasvaa. Raideliikenteen kehittäminen ja linja-autokaluston käyttövoimamuutokset edellyttävät kuitenkin pitkäjänteistä rahoitusta.

Valtio tukee siirtymää myös suoraan: kunnille ja toimijoille on jaettu kestävän liikkumisen valtionavustuksia, joilla edistetään esimerkiksi pyöräilyä, kävelyä ja viisasta liikkumista. Kaupunkiseutujen ulkopuolella haasteena on joukkoliikenteen järjestämisen hajanaisuus sekä valtion ja kuntien työnjako.

Autoalan oma tiekartta päästövähennyksiin

Myös liikenne- ja kuljetusala laati oman näkemyksensä tarvittavista päästövähennyksistä. Vähäpäästöisen liikenteen tiekartta on alan elinkeinojärjestöjen yhteinen keskustelunavaus siitä, miten vähennystavoitteet voidaan saavuttaa turvaten samalla Suomen kilpailukyky. Tiekartta luovutettiin tuolloiselle liikenne- ja viestintäministeri Timo Harakalle keväällä 2020, ja sen laativat yhdessä Autoalan Keskusliitto, Autotuojat ja -teollisuus, Linja-autoliitto, Suomen Autoteknillinen Liitto, Suomen Kuljetus ja Logistiikka SKAL sekä Suomen Taksiliitto.

Tiekartan keskeinen viesti on, että päästöjen vähentämiseen on paljon muitakin keinoja kuin verojen ja maksujen korotukset. Alan arvion mukaan puolitustavoite on saavutettavissa painottamalla hankintakannusteita, romutuspalkkioita, latausinfratukea sekä väyläinvestointeja. Monet näistä toimista tukisivat myös taloutta. Tarkemmat perustelut ja laskelmat löytyvät alkuperäisistä raporteista: autoalan tiekartan raportit kokoavat alan ehdottamat toimenpiteet ja niiden arvioidut vaikutukset.

Mitä autoilija voi itse tehdä?

Yksittäinen autoilija voi pienentää omia liikennepäästöjään jo pienillä valinnoilla, vaikka suuret muutokset tehdäänkin politiikalla. Konkreettiset keinot ovat usein myös rahaa säästäviä.

• Taloudellinen ajotapa: tasainen nopeus, ennakointi ja turhan tyhjäkäynnin välttäminen voivat laskea polttoaineenkulutusta useita prosentteja.
• Rengashuolto: oikea rengaspaine ja laadukkaiden renkaiden valinta vähentävät vierintävastusta ja siten kulutusta.
• Kulkutavan valinta: lyhyet matkat kävellen, pyörällä tai joukkoliikenteellä korvaavat juuri niitä ajoja, joissa kylmä moottori kuluttaa eniten.
• Matkojen yhdistäminen: useamman asian hoitaminen yhdellä lenkillä vähentää ajokilometrejä.
• Käyttövoiman harkinta: seuraavaa autoa hankkiessa kannattaa verrata täyssähköä, hybridiä ja polttomoottoria oman ajoprofiilin mukaan.

Yleisimmät virheet ja väärinkäsitykset

Liikenteen päästökeskustelussa toistuu muutama väärinkäsitys, jotka vääristävät kuvaa siitä, mikä todella vaikuttaa päästöihin.

• ”Pelkkä polttoaineveron korotus riittää.” Polttoaineen kysyntä joustaa hinnan mukaan vain vähän, joten yksittäinen veronkorotus ei merkittävästi vähennä ajamista, vaan nostaa lähinnä kustannuksia.
• ”Vanhan auton pitäminen on aina ilmaston kannalta paras valinta.” Valmistuksen päästöt ovat todellisia, mutta paljon ajavalla uuden vähäpäästöisen auton käytönaikainen hyöty ohittaa ne tyypillisesti nopeasti.
• ”Sähköauton akun valmistus syö koko hyödyn.” Valmistus aiheuttaa päästöjä, mutta useimmissa laskelmissa sähköauto menee elinkaaripäästöissä polttomoottoriauton ohi muutamassa vuodessa, etenkin vähäpäästöisellä sähköllä.
• ”Tavoite toteutuu itsestään.” Vuoden 2024 päästöjen nousu osoitti, että kehitys voi kääntyä väärään suuntaan, jos ohjauskeinoja löysätään.
• ”Biopolttoaineet ratkaisevat kaiken.” Ne auttavat heti, mutta kestävästi tuotetun raaka-aineen rajallisuus estää osuuden kasvattamisen loputtomiin.

Saavutetaanko tavoite vuoteen 2030 mennessä?

Tavoitteen saavuttaminen on mahdollista mutta ei varmaa, ja arviot eroavat toisistaan. Tutkimuslaitosten, kuten Valtion taloudellisen tutkimuskeskuksen (VATT), arvioissa on esitetty, että nykyisin päätetyin toimin puolitustavoitetta tuskin saavutetaan aivan vuoteen 2030 mennessä ja että tarvitaan lisätoimia. Tavoitteen täyttyminen edellyttäisi muun muassa satojentuhansien täyssähköautojen määrää liikenteessä.

Autoala puolestaan on arvioinut, että tiekartan keinoilla puolitus on saavutettavissa. Totuus asettunee näiden väliin: sähköistyminen etenee ripeästi ja osa toimista toimii odotetusti, mutta esimerkiksi jakeluvelvoitteen keventäminen on hidastanut kehitystä. Lisäksi EU:n kiristyvät ilmastotavoitteet voivat tiukentaa Suomen maakohtaisia velvoitteita entisestään. Myös itseajavat autot ja uudet liikkumispalvelut voivat pidemmällä aikavälillä muuttaa liikkumisen rakennetta ja sitä kautta päästöjä. Ratkaisevaa on, kuinka johdonmukaisesti keinoja käytetään lähivuosina.

Usein kysytyt kysymykset (FAQ)

Mihin verrattuna liikenteen päästöt puolitetaan?

Päästöt puolitetaan verrattuna vuoden 2005 tasoon. Tuolloin kotimaan liikenne tuotti noin 12,7 miljoonaa tonnia hiilidioksidia, joten vuoden 2030 tavoiteraja on noin 6,35 miljoonaa tonnia. Vertailuvuosi on sama, jota Suomi käyttää liikenteen ilmastotavoitteissaan.

Mikä on tärkein yksittäinen keino päästöjen vähentämisessä?

Tärkein yksittäinen keino on liikenteen sähköistyminen eli täyssähköautojen osuuden kasvattaminen, koska niillä ei ole lainkaan pakokaasupäästöjä. Sen rinnalla autokannan nopea uusiutuminen ja biopolttoaineiden jakeluvelvoite vähentävät päästöjä myös nykyisessä kalustossa.

Onko kilometrivero jo käytössä?

Ei ole. Kilometrivero on ajettuun matkaan perustuva veromalli, josta on keskusteltu 2030-luvun ratkaisuksi, kun polttoaineverosta kertyvä tulo pienenee. Käyttöönotosta ei ole tehty päätöstä, eikä sitä sovelleta tällä hetkellä.

Miksi liikenteen päästöt nousivat vuonna 2024?

Nousu johtui pääosin biopolttoaineiden jakeluvelvoitteen keventämisestä, jolloin myydyssä polttoaineessa oli enemmän fossiilista osuutta. Kyse ei siis ollut ensisijaisesti liikenteen määrän kasvusta. Vuoden 2024 luvut ovat ennakkotietoja.

Mitä minä voin tehdä päästöjen vähentämiseksi?

Voit pienentää päästöjä taloudellisella ajotavalla, pitämällä rengaspaineet kunnossa, suosimalla kävelyä, pyöräilyä ja joukkoliikennettä lyhyillä matkoilla sekä harkitsemalla vähäpäästöistä käyttövoimaa seuraavaa autoa hankkiessasi. Monet näistä valinnoista säästävät myös rahaa.