Talvirenkaiden vaihto – käyttöajat, renkaat ja turvallinen renkaanvaihto

Talvirenkaiden vaihto tulee ajankohtaiseksi joka syksy, kun sää viilenee ja ensimmäiset liukkaat aamut sekä lumisateet ovat edessä. Suomessa talvirenkaiden käyttö on keliperusteista: ratkaisevaa ei ole kalenteri vaan se, millainen keli tiellä vallitsee. Ajoneuvon kuljettaja on aina vastuussa siitä, että autossa on talviolosuhteissa talvirenkaat. Tässä oppaassa käydään läpi talvirenkaiden lakisääteinen käyttöaika, renkaiden kunnon vaatimukset, nasta- ja kitkarenkaiden erot sekä turvallisen renkaanvaihdon vaiheet ja yleisimmät virheet.

Milloin talvirenkaat on vaihdettava?

Talvirenkaita on käytettävä marras-, joulu-, tammi-, helmi- ja maaliskuun aikana aina, kun sää tai keli sitä edellyttää. Tämä on niin sanottu keliperusteinen velvoite: pelkkä päivämäärä ei ratkaise, vaan ratkaisevaa on vallitseva ajokeli. Kesärenkaita saa marras–maaliskuussa käyttää vain silloin, kun tieolosuhteet ovat kaikin puolin kesärenkaille soveltuvat eli esimerkiksi sula ja luminen keli puuttuu.

Käytännössä raja ei kulje kalenterissa vaan tien pinnassa. Jos aamulla on liukasta, lunta tai jäätä, autossa on oltava talvirenkaat – vaikka olisi vasta lokakuu tai jo huhtikuu. Vastaavasti talvirenkailla saa ja kannattaa ajaa myös virallisen kauden ulkopuolella, jos keli sitä vaatii.

Mitä laki sanoo talvirenkaiden käyttöajasta?

Talvirenkaiden käyttöä säätelee vuoden 2018 tieliikennelaki, joka tuli voimaan kesäkuussa 2020. Sen myötä aiempi kiinteä, kalenteriin sidottu talvirengaspakko (joulukuun alusta helmikuun loppuun) korvattiin keliperusteisella velvoitteella marras–maaliskuulle. Talvirenkaiden mahdollinen käyttövelvoite siis ulottuu nyt kuukauden pidemmälle sekä syksyyn että kevääseen, mutta vain silloin, kun keli sitä edellyttää.

Olennaista on, että talvirenkaiden on oltava alla heti kelin vaatiessa – ei vasta sitten, kun on saatu aika rengasliikkeeseen. Takatalvi tai aikainen pakkasyö voi yllättää, joten renkaat kannattaa vaihtaa ennakoiden eikä viime tipassa.

Kuka vastaa renkaista?

Vastuu oikeista renkaista on ajoneuvon kuljettajalla, ei auton omistajalla tai haltijalla. Käytännössä se, joka istuu ratin takana, vastaa siitä, että renkaat ovat keliin sopivat ja lailliset. Jos aamu on talvinen eikä auton alla ole talvirenkaita, vaihtoehtoina ovat renkaiden vaihtaminen, auton jättäminen paikoilleen tai siirtyminen etätöihin tai julkiseen liikenteeseen siksi aikaa, kunnes renkaat on vaihdettu.

Nastarenkaat vai kitkarenkaat?

Talvirenkaat jakautuvat kahteen päätyyppiin: nastarenkaisiin ja nastattomiin talvirenkaisiin eli kitkarenkaisiin. Kumpikin on laillinen talvirengas, mutta ne toimivat parhaiten eri olosuhteissa. Valinta kannattaa tehdä sen mukaan, missä ja millä keleillä autolla pääasiassa ajetaan.

Nastarenkaat – paras pito jäällä

Nastarengas on märällä, sileällä jäällä turvallisin vaihtoehto, koska nastat pureutuvat jäähän ja parantavat pitoa siellä, missä kumi yksin ei riitä. Juuri jäisellä kelillä renkaan pito on muuten heikoimmillaan, joten nastoista on silloin eniten hyötyä. Nastarenkaita saa käyttää marraskuun alusta maaliskuun loppuun sekä muulloinkin, jos sää tai keli sitä edellyttää. Nastarenkaiden kunnossa kannattaa kulutuspinnan lisäksi tarkkailla jäljellä olevien nastojen määrää ja kuntoa.

Kitkarenkaat eli nastattomat talvirenkaat

Kitkarengas tukeutuu pidossa renkaan kuviointiin ja kumiseoksen kitkaominaisuuksiin nastojen sijaan. Lumisella ja sohjoisella kelillä pitoon vaikuttavat ensisijaisesti juuri kuviointi ja kumin ominaisuudet, joten kitkarengas toimii hyvin lumella. Kitkarengas on hiljaisempi ja kuluttaa tietä vähemmän kuin nastarengas, eikä sillä ole nastarenkaan kaltaista käyttöaikarajoitusta. Jäisellä kelillä se ei kuitenkaan yllä nastarenkaan pitoon. Kitkarenkaita ei suositella autoon, jossa ei ole ajonvakautusjärjestelmää.

Entä välikelin renkaat?

Niin sanotut välikelin renkaat (keskieurooppalaistyyppiset talvirenkaat) on suunniteltu leudompiin olosuhteisiin, ja ne eivät pidä suomalaisessa talvikelissä yhtä hyvin kuin varsinaiset pohjoismaiset talvirenkaat. Niillä voi joustavasti aloittaa talvirengaskauden jo loppusyksystä, mutta talven kylmimmillä ja jäisimmillä keleillä ne jäävät selvästi jälkeen. Aiheesta on sivustolla oma juttunsa siitä, miksi välikelin renkaat eivät toimi Suomen jäisillä teillä.

Renkaiden kunto ja urasyvyys

Renkaiden kunnolla on suuri vaikutus liikenneturvallisuuteen, sillä kulunut rengas menettää pitonsa juuri silloin, kun sitä eniten tarvitaan. Talvirenkaita vaihdettaessa kannattaa tarkistaa urasyvyys, kumin kunto ja renkaan ikä – ja nastarenkaissa lisäksi nastojen määrä ja kunto.

Mikä on riittävä urasyvyys?

Talvirenkaan kulutuspinnan pääurien syvyyden on lain mukaan oltava vähintään 3,0 millimetriä. Tämä on kuitenkin ehdoton alaraja, ei tavoite. Renkaanvaihdon yhteydessä kannattaa varmistaa, että urasyvyys on reilusti yli 3,0 millimetriä, jotteivät renkaat ole hetken ajon jälkeen laittomat. Hyvän talvipidon kannalta urasyvyyttä tulisi olla selvästi enemmän, usein suositellaan vähintään noin 5 millimetriä vaativiin lumi- ja sohjokeleihin.

Vertailun vuoksi kesärenkaan lakisääteinen vähimmäisurasyvyys on vain 1,6 millimetriä, joten talvirenkaalta vaaditaan selvästi enemmän. Urasyvyyden voi mitata rengasliikkeessä tai kotona urasyvyysmittarilla.

Renkaan ikä ja kumin kovettuminen

Pelkkä urasyvyys ei kerro koko totuutta renkaan kunnosta. Talvirenkaan kumiseos kovettuu vuosien kuluessa, jolloin renkaan pito-ominaisuudet heikkenevät, vaikka kuviopintaa olisi jäljellä. Renkaan valmistusviikon ja -vuoden näkee kyljessä olevasta DOT-merkinnästä, jonka neljä viimeistä numeroa kertovat valmistusviikon ja -vuoden. Monen renkaan kohdalla pito alkaa heiketä merkittävästi noin kuuden vuoden jälkeen, ja kymmenen vuoden ikäiset renkaat kannattaa yleensä uusia iästä ja urasyvyydestä riippumatta. Kovettuneen talvirenkaan tunnistaa usein kovasta, kiiltävästä pinnasta.

Nastamäärän poikkeama – näin sääntö toimii

Nastamäärät ja niiden sallitut poikkeamat ovat aiheuttaneet paljon kysymyksiä. Pääsääntö on, että saman auton eri renkaiden nastamäärät eivät saa poiketa toisistaan liikaa, jotta pito pysyy tasaisena. Aiemmin eri renkaiden nastamäärä sai poiketa enintään 25 prosenttia eniten nastoja sisältävästä renkaasta.

Nykyisin suurempikin poikkeama sallitaan, jos nastoja on jäljellä vähintään 75 prosenttia siitä, mitä vastaavassa renkaassa on uutena ollut. Käytännön esimerkki: jos vanhoissa renkaissa on noin 150 nastaa ja uusissa 250, ei vanhaa paria tarvitse automaattisesti hylätä nastaeron vuoksi, kunhan nastoja on jäljellä vähintään mainitut 75 prosenttia alkuperäisestä määrästä. Näin käyttökelpoisia renkaita ei tarvitse uusia turhaan pelkän nastaeron takia.

Näin vaihdat renkaat turvallisesti

Renkaanvaihto onnistuu kotipihalla perustyökaluilla, kunhan toimii huolellisesti ja oikeassa järjestyksessä. Jos oma varmuus tai välineet eivät riitä, vaihdon saa tehtyä myös rengasliikkeessä tai huollossa.

1. Varaa oikeat välineet: tunkki, pyöräavain (mielellään momenttiavain), pyöränpultit sekä tasainen ja kantava alusta.
2. Löysää pultteja ennen nostoa: avaa pyöränpultteja hieman auton ollessa vielä maassa, jotta pyörä ei pyöri nostettaessa.
3. Nosta auto tunkilla: käytä valmistajan osoittamaa nostokohtaa ja varmista auton tukevuus ennen kuin menet pyörän viereen.
4. Vaihda rengas: irrota pultit, vaihda rengas ja kiristä pultit ensin kevyesti ristiin.
5. Kiristä oikeaan momenttiin: laske auto alas ja kiristä pultit momenttiavaimella valmistajan ilmoittamaan kireyteen ristiin edeten.
6. Tarkista rengaspaineet: säädä paineet auton ohjekilven arvoihin, sillä kylmä sää laskee paineita.
7. Jälkikiristä pulttien: tarkista pulttien kireys noin 50–100 kilometrin ajon jälkeen.

Renkaiden paikkaa kannattaa kierrättää vaihdon yhteydessä tasaisen kulumisen vuoksi, ja vaihdon yhteydessä on luontevaa tarkistaa myös varaston puolelle jäävien kesärenkaiden kunto ennen varastointia. Monet rengasliikkeet, kuten alan toimijat laajasti, tarjoavat myös renkaanvaihto- ja hotellipalveluita, jos vaihtoa ei halua tehdä itse.

Yleisimmät virheet talvirengaskaudella

Suurin osa talvirenkaisiin liittyvistä ongelmista johtuu muutamasta toistuvasta virheestä. Ne on helppo välttää, kun tietää, mihin kiinnittää huomiota.

• Vaihdon jättäminen liian myöhään: renkaita ei ehditä vaihtaa ennen ensimmäistä liukasta aamua. Ennakointi kelin mukaan on turvallisin tapa toimia.
• Luottaminen pelkkään kalenteriin: keli ratkaisee, ei päivämäärä. Talvi voi tulla aikaisin ja viipyä pitkälle kevääseen.
• Liian pieni urasyvyys: renkaat lähellä 3,0 millimetrin alarajaa menettävät talvipidon nopeasti ja voivat muuttua laittomiksi kesken kauden.
• Vanhat, kovettuneet renkaat: hyvältä näyttävä kuviopinta ei auta, jos kumi on kovettunut iän myötä.
• Väärät rengaspaineet: alipaineiset renkaat kuluvat epätasaisesti ja heikentävät pitoa sekä kasvattavat kulutusta.
• Kitkarenkaat sopimattomaan ajoon: jäällä paljon ajavan auton pito on nastoilla parempi, eikä kitkarenkaita suositella ilman ajonvakautusjärjestelmää.

Leutokin talvi voi yllättää, sillä sulan ja jään vaihtelu kuluttaa renkaita tavallista enemmän. Aiheesta kannattaa lukea lisää jutusta, jossa käsitellään renkaiden kulumista leudon talven aikana.

Kesärenkaiden tarkistus ja säilytys

Kun talvirenkaat tulevat alle, kesärenkaat siirtyvät varastoon – ja niiden kunto kannattaa tarkistaa ennen seuraavaa kesää. Kesärenkaan lakisääteinen vähimmäisurasyvyys on 1,6 millimetriä, mutta turvallinen alaraja märällä kelillä on käytännössä noin 4 millimetriä. Hyvän ja kuluneen kesärenkaan ero näkyy selvimmin märällä tiellä vesiliirron rajalla; aiheesta on sivustolla oma juttunsa hyvän ja huonon kesärenkaan erosta.

Renkaat säilytetään viileässä, kuivassa ja auringonvalolta suojassa. Vanteelliset renkaat säilytetään vaakatasossa pinottuna tai ripustettuna, vanteettomat pystyssä. Rengaspaineiden ja mahdollisen rengaspaineiden valvontajärjestelmän merkitys korostuu talvella, ja aiheeseen liittyy myös kehittyvä renkaiden sensoriteknologia eli älyrenkaat, joka seuraa renkaan kuntoa ja paineita reaaliajassa.

Usein kysytyt kysymykset (FAQ)

Milloin talvirenkaat on pakko olla autossa?

Talvirenkaita on käytettävä marras–maaliskuussa aina, kun sää tai keli sitä edellyttää. Velvoite on keliperusteinen, joten ratkaisevaa on tien pinnan tila, ei päivämäärä. Talvirenkaita saa ja kannattaa käyttää myös tämän kauden ulkopuolella, jos keli on talvinen.

Mikä on talvirenkaan vähimmäisurasyvyys?

Talvirenkaan pääurien syvyyden on oltava vähintään 3,0 millimetriä. Tämä on ehdoton alaraja; hyvän talvipidon vuoksi urasyvyyttä kannattaa olla selvästi enemmän, usein suositellaan vähintään noin 5 millimetriä vaativiin keleihin.

Kumpi on parempi, nasta- vai kitkarengas?

Nastarengas antaa parhaan pidon jäisellä kelillä, kun taas kitkarengas toimii hyvin lumella ja on hiljaisempi sekä tietä säästävämpi. Valinta riippuu ajo-olosuhteista: paljon jäällä ajavalle nastat ovat turvallisin vaihtoehto, kun taas pääosin kaupungissa ja lumikeleillä kitkarengas voi riittää.

Saako eri renkaissa olla eri määrä nastoja?

Pientä poikkeamaa nastamäärässä sallitaan. Suurempikin ero on sallittu, jos nastoja on jäljellä vähintään 75 prosenttia siitä, mitä vastaavassa renkaassa on uutena ollut. Käyttökelpoisia renkaita ei siis tarvitse uusia pelkän nastaeron vuoksi.

Kuka vastaa siitä, että autossa on oikeat renkaat?

Vastuu on aina ajoneuvon kuljettajalla. Kuljettajan on varmistettava, että renkaat sopivat vallitsevaan keliin ja täyttävät lain vaatimukset, riippumatta siitä, kuka auton omistaa.